yksijapuolivuotta

Oon tässä vähän miettiny näitä mun puuhia nykyisin. Mun päivä alkaa sillä, että herään puol 8 ku toi yks herää töihin. Sitten laitan silmät uudelleen kiinni, kunnes herään kymmenen aikaan. Sinä aikana näen aivan kummallisia unia. Tänäänkin juoksin karkuun äitini isää kun se jahtas mua autolla...??? Tommosten unien jälkeen tuntuu omituiselta herätä oikeaan maailmaan, mutta meen kuitenkin aamupalalle alakertaan ja luen pari ruotsinkielistä sanomalehtee siinä samalla (no, luen ainaki otsikot ja katon kuvat...). Sitten palaan takaisin tänne yläkertaan ja aloitan "lukemaan" pääsykoekirjaa. Mutta niinkuin tänäänkin, luin ehkä 10 sivua ja aloin tekemään jotain ihan muuta. Ei vaan innosta. Sitten menen syömään ja sitten jumin taas vähän aikaa ja sit meen ehkä lenkille jos jaksaa.

Tulin siis siihen tulokseen, että ei tässä touhussa oo oikein mitään järkee. Pikkusisko tossa valitti sunnuntaina, että "sä et oo koskaan enää kotona". En ookkaan, kun en jaksa. Oon juminu siellä ihan tarpeeks, vaihtelun vuoks pitää jumia jossain muualla. Ehkä tää mun elämä ryhdistäytyy, sitten ku meen töihin jossain toukokuun puolessa välissä.

Muutes. Sunnuntaina olin pummailemassa Silja-rasteilla. Tai no, ei se juoksukaa mitää herkkua ollu. Laskeskelin tässä, että pummia tuli se 8 minuuttia... Mutta ei se mitään. Jos lauantaina ei sit enää pummailis. Oli ihan kiva nähä kavereitakin. Vaikka tuntuu, että takin värinvaihto on karkoittanut osan niistä jotenkin mystisesti. Tai sitten musta vaan tuntuu siltä. Tai sitten mä oon vaan eristäytyny kaikista, se ei ois kauheen uus asia.

Äiti ja Eero rakentaa mökkiä ens kesänä. Ja ne just osti sinne kahvinkeittimen. Joo-o, eihän se mitään. Nyt niillä on jo kahvinkeitin ennen ku mökistä on edes perustukset valmiina. Äiti vaan totes puhelimessa että "nyt meillä on sitten 2 kahvinkeitintä sun ylppäreihin". Ihan ku iskällä ei ois ollu kahvinkeitintä siihen tarkotukseen? No, ehkä se on sitten väärän värinen mokkamasteri. En mä oikeesti aina pysy äitin ajatusten perässä. Kauheesti se ressaa nytkin siitä mun juhlamekosta, vaikka juhlii on vielä kuukaus ainaki. En vaan jaksa nyt alkaa sitä ompeleen. Ehtii sen sitte pääsykokeittenki jälkeen. Ihme stressaaja. No okei, ehkä se pitäis ens viikol alotella...

Blondi tuli taloon

... tai ainakin melkein. Kanarianlintu pikemminkin. Tehtiin siis eilen Hillan kanssa semmonen värinpoisto-sessio, että peppi pitkätossusta kävisin hyvin. No ei ne nyt niin pahat sentäs oo. Onneks. En ees viitti leikkiä millään värillä vielä, kun kyllä tällä päällä ehkä kehtaa ihmisten ilmoilla just ja just esiintyä. Ehkä pitää ottaa tiomilaan pipo mukaan kuitenkin varmuuden vuoks ;) Pahimmassa tapauksessa voi sit vaikka juostakin pipo päässä jos jotakin mun hiuskuontalo kovasti alkaa häiritsemään :D Mut sehä olis hyvä hämäyskeino metässä ku kaikki kilpasiskot kuolis nauruun, pitää ilmeisesti harkita asiaa vielä... Mutta hopea shamppoo ja hoitoaine taitaa silti olla mun parhaimmat kaverit vähän aikaa.

Tänään ois tarkotus mennä juokseen yökuppia orimattilaan. Jos saatais Hillan kanssa sama rata, nii voitais mennä kimpassa. Mä en niin tykkää pimeestä ja yhessä ois muutenki kivempi alotella tän kauden yösuunnistelut. Mutta sitä ennen pitäis jaksaa pakkailla kamppeet viikonlopun reissua varten. Ja noi lukemisetkin on jääny aika pahasti väliin. Ei tästä näytä tulevan nyt kyllä yhtään mitään. Nyt lukemaan

Kevät ja kisat tuli

Eipä oo ollu kauheesti "aikaa" kirjotella näin lomalla ollessa. Ei oo vaan jaksanu, mutta nyt sit vois kirjottaa vähän pitemmältä aikaväliltä kunnon setin.

Alotetaan vaikka Ruotsin leiristä. Jopas oli telakkaleiri. En oo kyllä koskaan ollu leirillä, jolla olis nii moni ollu kipeenä. Ite olin jo vähän kipeenä ennen leirille lähtöä, mutta ajattelin et se menis nopeesti ohi. No viikonlopun kisat meni leffoja kattellessa strandvillanissa ja maanantaina pääs vihdoin reenaamaan, sykkeetki oli kyllä sen oloset mutta eipä se mitään. Polveen sattu vähän ilkeesti, joten loppuleirin reenit meni sit kait buranan avulla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että se pieni vitutus mikä mun sisällä asui alkuleirin ajan, kasvo aika hemmetin isoks leirin kuluessa. Enkä ollu ainoo, Hillalla nyt oli vielä pahempi. Oikee kunnon kuume. Onneks se oksennustauti mitä siellä oli flunssan lisäks liikkeellä ei kuitenkaan levinny siellä kauheesti. Ois voinu olla kyllä vessat aika kovassa käytössä jos se ois levinny. 

No sen leirin jälkeen oli vielä nuhaa ja yskää sen verran, että taas kisakauden alotus sai siirtyä viikolla eteenpäin. No ei se mitään, viimeviikonloppuna se vihdoin alko ja ihan hyvin kanssa. Tästä on hyvä jatkaa :)

Tiomilassa meillä on ihan kiva joukkue. Kun tehdään kunnon kisakampaukset ja tsempataan kovasti nii eihä siitä voi tulla muutaku hyvä! ;) Eli seuraavaks on suunta sinne. 

Mutta ei puhuta siitä sen enempää. Huomenna ois edessä pikku kampaamo-leikit tyttöjen kanssa. Katotaa jos mulla on enää hiuksia ollenkaan päässä sen jälkeen ku ne myrkyt on päähän laitettu. Toivon kuitenki kovasti että olis, muuten voi tulla itku ja pipo on päässä kesä helteelläkin. Eli tää piiloblondina oleminen toivottavasti loppuu huomenna. Olis ihanaa jos tää hiuskuontalo ei kuitenkaan muuttuis porkkanan väriseks. No, huomenna se nähdään.

Viime tiistaina julkaistiin pääsykoekirja, josta oon saanu tähän mennessä luettua vaan ekan osan. Pitäis vähän tsempata kyl nytten. Ajattelin alottaa kunnon lukemisen huomenna. Ehkä se onnistuu, tai sitten ei. Eiköhän.

Tänää pitää käydä vielä hakemassa Siiri Pekolan talleilta, ku se tulee viron-leiriltä. Eli puoleenyöhön pitäis jaksaa pysyä hereillä. Ehkä vois kattoo jonkun leffan sit, ku en usko että tosta lukemisestakaa on niin hyötyä jos ei jaksa keskittyä.