Ai kesäkuu? Nyt jo?

Aika menee mielettömän nopeasti nykyään... Keväällä kun ajatteli, että jukolaan on vielä kauan aikaa, niin nythän se on tässä ihan kohta. hui

Oon tässä tullu siihen tulokseen (eli siis en mihinkään tulokseen), että joka kevät mun koko talven harjottelu menee hukkaan, ku harjottelu tyssää ku seinään! Siis silloin kun kisat alkaa. Mä en tajua mikä siinä on, mutta niin käy joka hemmetin vuosi. Tänäkin vuonna. Voi prkl. En ymmärrä miks en "ehdi" mennä lenkille ku on mahtavan lämmin ja aurinkoinen sää, kun sitten talvella lähtee palelluttamaan ittesä vaikka 25 asteen pakkaseen..? Miksi? Oi miksi?

Ehkä mä tartteisin valmentajan. Mutta ei sekään kaikkea ratkaise. Sen pitää kuiteski lähteä minusta. Ja nyt se saa luvan lähtee!!! 12viikkoa aikaa.

Lumi

Tänä aamuna kävi semmonen hassu juttu. Juttu liittyi eilisiltana ilmeisesti sataneisiin lumihiutaleihin. Tai pikemminkin lumiämpärillisiin. Juttu sisältää pienimuotoisen shokin ulko-oven avauksen yhteydessä. Se nimittäin oli "hieman" lumen muuraamana, rappuset myös.

Kun olin saanut itseni ulos, alkoi rämpiminen kohti parkkipaikkaa. Ja parkkipaikalla menin autoa muistuttavan lumi/jääkasan luo joka oli meiän autopaikalla. Sitä sitten esiin kaivaessa jääraspi meni rikki, kun ikkunat (ja oikeastaan koko auto) oli noin puolen sentin paksuisessa jääkerroksessa. Ei ilmeisesti ole ihan hyvä juttu kun sähkötolpasta tulee sähköä hieman pätkittäin, että lumi välillä jäätyy ja sulaa, jäätyy, sulaa... No, onneksi meillä oli toinenkin sellainen raspi, että sain edes jotenkin raaputeltua näkökentän auton sisältä ulos. Kun otin lämmityspiuhan irti ja avasin pelkääjänpaikan ovea, en saanut kättäni edes kahvaan. Hmm, mielenkiintoista, ajattelin ja kiersin muutkin ovet läpi, joista 2 oli jäässä ja 2 aukesi. No ei se mitään, astuin autoon ja koitin saada autoa lumessa liikkeelle, pienten liikutteluiden ja sammutteluiden jälkeen volvo lähti pöristen kohti yliopistoa.

Kuninkaankartanontien mäkeä noustessa tuskan hiki oli lähellä nousta pintaan taas. Mäki oli kuin lumipuuroa ja sen lisäksi lapsia ja opiskelijoita käveli ajoradan puolella kävelytien ollessa lumitettuna. Otin hiukan vauhtia ja toivoin parasta, auto teki hienoa siksakkia, mutta onneksi ilman ihmisuhreja. Sitten pääsin parkkipaikalle ja aloitin lumessakahlaamisen kohti YTHS:ää. Siellä olkapää paljaaksi ja possupiikki lihaan. Sitten matka jatkui kohti sillä aikaa aurattua tietä pitkin uskonnon tunnille. Mikäs siinä, mielenkiintoinen aamu. Iltapäivällä pahoinpitelin sitten auton ovissa olleen jään ja sain ovet auki.

Oliskohan nyt garmin latautunu sen verta et pääsis lenkille tonne tundralle?

:)

Talviuni

Jopas on kulunut aikaa viime satuilusta. Syitä on monia ja keksiäkin niitä voi lisää. Jos sitä nyt herättäis pitkältä talviunelta...

Lunta on tullu taivaalta jo enemmän ku olis tarvetta ja näyttää siltä että jukolassaki rämmitään vielä lumisohjossa jos tätä tahtia jatkuu, ku taas on lunta lupailtu vaan lisää. No ei siinä sinällään mitään. On päässy hyvin hiihtään ja melkee mitään muuta ei ookkaan tullu tehtyä ku hiihdeltyä. Mut viikonloppuna repäsen oikee kunnolla, eli meen kapinoimaan mäntsälään eli toisin sanoen hisustelemaan ekaa kertaa ehkä 3 tai 4 vuoteen :) Ja mun hisustus on silloinkin koostunut maksimissaan kahdesta kisasta talvessa, että oon siis melkee ammattilainen... Hauskaahan siitä varmasti tulee! :D Kunhan pakkaset pysyis aisoissa.

Koulu motivaatio on totaalisessa nollassa ja tulevaisuuden suunnitelmat on siltä osin vedetty miljoona kertaa pöntöstä alas. On vaikeeta, kun ei tiedä mitä haluaa tehdä... Koulutusala, mille vois hakea nyt keväällä, on vaihdellut viime kuukausien aikana niin paljon, ettei tässä oo enää mitään järkeä. Tällä hetkellä välivuosi on alkanu kuulostaan parhaalta vaihtoehdolta, ku pää on nii sekasin kaikesta kouluun ja ammatinvalintaan liittyvistä jutuista että kohta tulee oikosulku... (ellei se oo jo tullu). Olkaa onnellisia, jos teille on selvinny se, mitä tuutte tekemään tulevaisuudessa. Tää tämmönen tietämättömyys on aika hanurista ja rassaa vaan kokoajan enemmän.

Nyt oon tehnyt sellaisen päätöksen ainakin, että jos sitä panostais sitten enempi tähä suunnisteluun. Viimisiä viedään, ku ens vuonna pitäis körötellä jo pääsarjassa. Pääsiäisenä olis tarkotus lähtee fso:n leirille Tanskaan. Siinä tän kevään hurja leiritys... No okei, onhan niitä viikonloppuleirejä onneks kuitenkin! Ois vaan aika mahtavaa lähtee jonnekki sellaseen paikkaan suunnistaan, missä ei olis polveen asti lunta ja lämpömittarinkin elohopea kohoais reilusti korkeammalle ku täällä Savonlinnassa. Mutta näillä mennään mitä on.

Toivottavasti seuraava kirjotuskerta ei oo puolenvuoden päästä!

Ei voi käsittää

Heipä hei.

Olin viikonloppuna pumm... eiku kisailemassa. Mutta pummailuks se kuitenkin tais mennä. Tiukan analyysin jälkeen voin todeta, että kolmessa päivässä ja 13 kilometrillä ehdin pummata n. 40 minuuttia. Eli n. 3 minuuttia per kilometri mun laskujen mukaan. Voi tätä kurjuutta! Miten voi olla tollaset luvut edes mahdollisia??? Tai siis kun perjantain keskimatkan jälkeen päätin, että tässä oli tän viikonlopun pummit, eipä ilmeisesti ollutkaan. Siitä ne vasta alkoivat...

Keskimatkalla pummia n. 10min, pitkällä n. 10min ja viestissä n.20min. Ei oo kyllä kehumista...

Mutta siis VIESTISSÄ!? Ei siinä mitään, jos mokaan vaan oman suorituksen, mutta nyt mokasin kunnolla meiän joukkueen suorituksen ja jo heti ykkösellä! Ja loppujen lopuksi hävittiin mitali vajaalla minuutilla! Multa sen minuutin ois saanu pois kyllä niin helposti... Hävetti ja vitutti kyllä niin paljon tulla maaliin.

Pohjalta on aina hyvä nousta, mutta en ois arvannu että vajoan ihan näin alas kuitenkaan... No parempi näin, kun sitten SM-kisoissa. Sinne mennessä opettelen uudestaan suunnistamaan! Koska en jaksa kattella tällästä menoa enää. Se on nyt sit päätetty se. Ja eikun takasin opettelemaan virheistä...

Syksyä ootellessa

Elokuun lopussa koittaa meikäläisellä muutto Savonlinnaan. Pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan opettajaks! jippii! En kyllä olis uskonu että pääsen... Haastattelussa tuntui ainakin siltä :D Tuntu etten olis osannu vastata "oikein" mihinkään... Noh, olin vaan oma itteni ja kappas, sain 90/100 pistettä siitä! Hurjaa

Ihanaa kun pääsee vähän vaihtamaan maisemaa. Tuntuu, että nää Hollolan nurkat on koluttu jo aikalailla, joten uusia lenkkipolkujakin odotellessa... Ja tietty tupareita ;) Sillä asuntoakin on tullu tietty kateltua. Kaikki tämmönen on kivaa :) Töissä vaan ei malttais olla enää ollenkaan... No, ei siellä oo tällä viikolla ollu ees paljoakaan hommia joita voisin tehdä. Ens viikolla onneks ei tarvii mennä töihin ku vaan tiistaina, kiitos Fin5 :) "loman" tarpeessa...

Niin ja siitä finistä puheenollen. Voi hitto ku siellä osataan... Me vaihdettiin iskän ilmottautuminen mulle aivan selkeellä sähköpostilla jossa lukee selkeästi suomen kielellä asioita, kuten mun nimi, sarja, seura, emit jne. MUTTA. Siellä toimistossa onkin joku sellanen täti töissä, joka ei edes sähköpostia oikein osannut vielä käyttää... Mahtavaa hei... Noh, ei se mitään. Kyllä se ilmoittautuminen meni perille ja kaikki oli ihan ok. KUNNES. Katoin lähtölistaa. Siellä ei ollutkaan mulle seuraa. Noh, laitoin sähköpostia ja oottelin ihmettä. KUNNES katsoin vissiin 4 päivän kuluttua listaa, ettei se ollut vieläkään hyvä. Oikeastaan vaan pahempi. Yllätys ei ollut se, että multa puuttu edelleen seura, mutta arvatkaapas mitä? Joku on vaihtanut seuraa. Kaima D16E-sarjasta. SIIS MITÄ? Se on ihan ok vielä, että ne mokaa mun jutut, mutta ei nyt tarttee ketää muuta siihen sotkea. Oi voi. Odotan innolla mitä kisoissa hienoa kisoissa tapahtuu jos jo nyt on tällästä säätöä. Ja edelleenkään lähtölistoissa ei ole mulle seuraa eikä kaima kivelälle omaansa, vaikka ne sano et ne on asian korjanneet. No, ehkä ne ei oo vaan jaksanu päivittää tota listaa netissä. Mutta varmaan siitä kaimastakin tuntuu kivalta kattella ku seura on vaihtunu... Ei näin...

Mulla meinaa mennä meiän katin kanssa hermo. Se herättää aina "ihanaan" aikaan aamuisin ja sitten se pitää omia serenaadejaan iltasin. Ja äskenkin kun yritin jotain kuntopiirin tapasta tossa harrastaa, nii eikös se tunkenu päälle ja alle ja sivulle kiehnäämään. Ei silläkään kyllä oo kaikki hissit iha ylös asti meneviä... Tokkopa tietää ees olevansa kissa enään. Tyhmä se on. Nytkin nuolee tyhjää ruokakuppia tossa... Voi raukkaa

Nyt vois mennä nukkuun kerrankin järkevään aikaan. Toivottavasti huomenna ei satais, taidan olla sokerista...

Jaahas

Aika pitkä aika on siitä, ku viimeks kirjottelin tännekkin. Syykin löytyy ehkä, mutta siitä en jaksa selittää. No, enpä usko että kukaan on mun torinoita kaipaillutkaan, ei sen puoleen.

On siis ollu kaikenmoista hässäkkää meneillään, pientä ja vähän isompaakin. Sain tossa lakin toukokuun lopulla ja juhlat jäi kokkolan turistireissun takia. No jonkinmoiset juhlat siinä kuiteski ehti heittää, koska lakki ja miljoona onnittelua tuli. Sitä seuraavana viikonloppuna juhlistin sitte lätsää  kavereiden kanssa. Ja hyvät hodarit oli muutes siinä yhessä kojussa!

Joo-o. Aloitin työtkin tuossa toukokuun puolessa välissä. Nyt siis dataan klo 8-16 melki joka arkipäivä. Jee... No ei pidä valittaa, jotkut joutuu kunnalle kitkeen rikkaruohoja vesisateeseen, ku ei muuta työtä saa. Se vasta surullista on. Töissä onkin nyt tullu taas vähän matkusteltua. Tänään olin espoossa perehdytys päivässä (pilkkimiseks meni, mutta rahaa siitäkin sai) ja huomenna on matka nääsvilleen postittaan 1300 asukaskyselyä. Nam. Ne ei jaksa ite sitä hommaa siellä vissiin tehä. Kaikilla on hurja kiire, Sanni ehtii... Ei se mitään, mummoakin voi käydä kotimatkalla kurkkaas. En valita.

Lauantaina ois Jukola. Ja kunto on... No, aika pee jaska. Ei voi mitään, näillä mennään mitä on. Ainaki meillä on hauska joukkue jos ei muuta! Hilla on vanhin joukkueesta ja Emmuli nuorin :) Eiköhän meille ihan hauskaa tuu. Ku parhaamme tehään nii eiköhän se riitä.

On siis tuo lenkkeily jääny vähä vähiin lähiaikoina. A) ei oo jaksanu B) ei oo kiinnostanu C) on tärkeämpiäkin asioita D) en keksi enää...

Mutta. Eiköhän se ala tässä pikkuhiljaa taas maistumaan. Vaikka lenkille lähtö onkin kovan työn alla aina joka kerta, mutta aina se on kuitenkin sen työn arvosta. Tänäänkin olo oli mitä mainioin! Paitsi lenkin ekat 25min joidenka aikana meinasin jo heittää pyyhkeen kehään, koska olo oli aivan lahna. Tuli viime vuoden venlat mieleen. Ai kauhia... Mutta sitten kun aloin veteleen hiukkasen vetoja (niiku käsky kävi), nii jo tokalla vedolla meno oli mahtavaa! (ainaki tuuli kovaa jos ei vauhti ollu kovaa...) Toivottavasti Lauantaina olis samanlainen fiilis...!

Oon muuten kierrelly tässä hiukkasen pääsykokeissakin. Ensiksi toukokuussa oli Jyväskylän OKL kirjallinen koe. Ei vissii menny ihan nappiin, sillä en päässy jatkoon. En Jyväskylään, enkä Hämeenlinnaan vaan.... Savonlinnaan. Oi voi. Ja sinnekkin ihan nipin napin, sain pisteen enemmän kuin se raja oli. Ei oo siis samalta viivalta kolahtanu mun päähän... No ei se mitään, ens viikon tiistaina on siis reissu S-linnaan tiedossa.

Tän viikon maanantaina ja tiistaina oli sitten Vierumäen liikunnanohjaaja-testit. Maanantaina oli jos minkämoista liikuntatestiä luistelusta cooperiin. Pääsin jatkoon tiistaille psykologisiin testeihin. Tulin siihen tulokseen, ettei ne vissiin halua sinne ketään kellä ei ole "alakohtaista työkokemusta" ku ne sitä nii hemmetisti ihmetteli mun osalta ainaki. No ihan sama. Tai sit ne totes vaan, et oon hullu! :D No, tuloksia odotellessa...

Joo-o. Tarinaa pukkaa. En jaksa lukea läpi, olkoot.

yksijapuolivuotta

Oon tässä vähän miettiny näitä mun puuhia nykyisin. Mun päivä alkaa sillä, että herään puol 8 ku toi yks herää töihin. Sitten laitan silmät uudelleen kiinni, kunnes herään kymmenen aikaan. Sinä aikana näen aivan kummallisia unia. Tänäänkin juoksin karkuun äitini isää kun se jahtas mua autolla...??? Tommosten unien jälkeen tuntuu omituiselta herätä oikeaan maailmaan, mutta meen kuitenkin aamupalalle alakertaan ja luen pari ruotsinkielistä sanomalehtee siinä samalla (no, luen ainaki otsikot ja katon kuvat...). Sitten palaan takaisin tänne yläkertaan ja aloitan "lukemaan" pääsykoekirjaa. Mutta niinkuin tänäänkin, luin ehkä 10 sivua ja aloin tekemään jotain ihan muuta. Ei vaan innosta. Sitten menen syömään ja sitten jumin taas vähän aikaa ja sit meen ehkä lenkille jos jaksaa.

Tulin siis siihen tulokseen, että ei tässä touhussa oo oikein mitään järkee. Pikkusisko tossa valitti sunnuntaina, että "sä et oo koskaan enää kotona". En ookkaan, kun en jaksa. Oon juminu siellä ihan tarpeeks, vaihtelun vuoks pitää jumia jossain muualla. Ehkä tää mun elämä ryhdistäytyy, sitten ku meen töihin jossain toukokuun puolessa välissä.

Muutes. Sunnuntaina olin pummailemassa Silja-rasteilla. Tai no, ei se juoksukaa mitää herkkua ollu. Laskeskelin tässä, että pummia tuli se 8 minuuttia... Mutta ei se mitään. Jos lauantaina ei sit enää pummailis. Oli ihan kiva nähä kavereitakin. Vaikka tuntuu, että takin värinvaihto on karkoittanut osan niistä jotenkin mystisesti. Tai sitten musta vaan tuntuu siltä. Tai sitten mä oon vaan eristäytyny kaikista, se ei ois kauheen uus asia.

Äiti ja Eero rakentaa mökkiä ens kesänä. Ja ne just osti sinne kahvinkeittimen. Joo-o, eihän se mitään. Nyt niillä on jo kahvinkeitin ennen ku mökistä on edes perustukset valmiina. Äiti vaan totes puhelimessa että "nyt meillä on sitten 2 kahvinkeitintä sun ylppäreihin". Ihan ku iskällä ei ois ollu kahvinkeitintä siihen tarkotukseen? No, ehkä se on sitten väärän värinen mokkamasteri. En mä oikeesti aina pysy äitin ajatusten perässä. Kauheesti se ressaa nytkin siitä mun juhlamekosta, vaikka juhlii on vielä kuukaus ainaki. En vaan jaksa nyt alkaa sitä ompeleen. Ehtii sen sitte pääsykokeittenki jälkeen. Ihme stressaaja. No okei, ehkä se pitäis ens viikol alotella...