Kun olin saanut itseni ulos, alkoi rämpiminen kohti parkkipaikkaa. Ja parkkipaikalla menin autoa muistuttavan lumi/jääkasan luo joka oli meiän autopaikalla. Sitä sitten esiin kaivaessa jääraspi meni rikki, kun ikkunat (ja oikeastaan koko auto) oli noin puolen sentin paksuisessa jääkerroksessa. Ei ilmeisesti ole ihan hyvä juttu kun sähkötolpasta tulee sähköä hieman pätkittäin, että lumi välillä jäätyy ja sulaa, jäätyy, sulaa... No, onneksi meillä oli toinenkin sellainen raspi, että sain edes jotenkin raaputeltua näkökentän auton sisältä ulos. Kun otin lämmityspiuhan irti ja avasin pelkääjänpaikan ovea, en saanut kättäni edes kahvaan. Hmm, mielenkiintoista, ajattelin ja kiersin muutkin ovet läpi, joista 2 oli jäässä ja 2 aukesi. No ei se mitään, astuin autoon ja koitin saada autoa lumessa liikkeelle, pienten liikutteluiden ja sammutteluiden jälkeen volvo lähti pöristen kohti yliopistoa.
Kuninkaankartanontien mäkeä noustessa tuskan hiki oli lähellä nousta pintaan taas. Mäki oli kuin lumipuuroa ja sen lisäksi lapsia ja opiskelijoita käveli ajoradan puolella kävelytien ollessa lumitettuna. Otin hiukan vauhtia ja toivoin parasta, auto teki hienoa siksakkia, mutta onneksi ilman ihmisuhreja. Sitten pääsin parkkipaikalle ja aloitin lumessakahlaamisen kohti YTHS:ää. Siellä olkapää paljaaksi ja possupiikki lihaan. Sitten matka jatkui kohti sillä aikaa aurattua tietä pitkin uskonnon tunnille. Mikäs siinä, mielenkiintoinen aamu. Iltapäivällä pahoinpitelin sitten auton ovissa olleen jään ja sain ovet auki.
Oliskohan nyt garmin latautunu sen verta et pääsis lenkille tonne tundralle?
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti