Ei voi käsittää

Heipä hei.

Olin viikonloppuna pumm... eiku kisailemassa. Mutta pummailuks se kuitenkin tais mennä. Tiukan analyysin jälkeen voin todeta, että kolmessa päivässä ja 13 kilometrillä ehdin pummata n. 40 minuuttia. Eli n. 3 minuuttia per kilometri mun laskujen mukaan. Voi tätä kurjuutta! Miten voi olla tollaset luvut edes mahdollisia??? Tai siis kun perjantain keskimatkan jälkeen päätin, että tässä oli tän viikonlopun pummit, eipä ilmeisesti ollutkaan. Siitä ne vasta alkoivat...

Keskimatkalla pummia n. 10min, pitkällä n. 10min ja viestissä n.20min. Ei oo kyllä kehumista...

Mutta siis VIESTISSÄ!? Ei siinä mitään, jos mokaan vaan oman suorituksen, mutta nyt mokasin kunnolla meiän joukkueen suorituksen ja jo heti ykkösellä! Ja loppujen lopuksi hävittiin mitali vajaalla minuutilla! Multa sen minuutin ois saanu pois kyllä niin helposti... Hävetti ja vitutti kyllä niin paljon tulla maaliin.

Pohjalta on aina hyvä nousta, mutta en ois arvannu että vajoan ihan näin alas kuitenkaan... No parempi näin, kun sitten SM-kisoissa. Sinne mennessä opettelen uudestaan suunnistamaan! Koska en jaksa kattella tällästä menoa enää. Se on nyt sit päätetty se. Ja eikun takasin opettelemaan virheistä...

Syksyä ootellessa

Elokuun lopussa koittaa meikäläisellä muutto Savonlinnaan. Pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan opettajaks! jippii! En kyllä olis uskonu että pääsen... Haastattelussa tuntui ainakin siltä :D Tuntu etten olis osannu vastata "oikein" mihinkään... Noh, olin vaan oma itteni ja kappas, sain 90/100 pistettä siitä! Hurjaa

Ihanaa kun pääsee vähän vaihtamaan maisemaa. Tuntuu, että nää Hollolan nurkat on koluttu jo aikalailla, joten uusia lenkkipolkujakin odotellessa... Ja tietty tupareita ;) Sillä asuntoakin on tullu tietty kateltua. Kaikki tämmönen on kivaa :) Töissä vaan ei malttais olla enää ollenkaan... No, ei siellä oo tällä viikolla ollu ees paljoakaan hommia joita voisin tehdä. Ens viikolla onneks ei tarvii mennä töihin ku vaan tiistaina, kiitos Fin5 :) "loman" tarpeessa...

Niin ja siitä finistä puheenollen. Voi hitto ku siellä osataan... Me vaihdettiin iskän ilmottautuminen mulle aivan selkeellä sähköpostilla jossa lukee selkeästi suomen kielellä asioita, kuten mun nimi, sarja, seura, emit jne. MUTTA. Siellä toimistossa onkin joku sellanen täti töissä, joka ei edes sähköpostia oikein osannut vielä käyttää... Mahtavaa hei... Noh, ei se mitään. Kyllä se ilmoittautuminen meni perille ja kaikki oli ihan ok. KUNNES. Katoin lähtölistaa. Siellä ei ollutkaan mulle seuraa. Noh, laitoin sähköpostia ja oottelin ihmettä. KUNNES katsoin vissiin 4 päivän kuluttua listaa, ettei se ollut vieläkään hyvä. Oikeastaan vaan pahempi. Yllätys ei ollut se, että multa puuttu edelleen seura, mutta arvatkaapas mitä? Joku on vaihtanut seuraa. Kaima D16E-sarjasta. SIIS MITÄ? Se on ihan ok vielä, että ne mokaa mun jutut, mutta ei nyt tarttee ketää muuta siihen sotkea. Oi voi. Odotan innolla mitä kisoissa hienoa kisoissa tapahtuu jos jo nyt on tällästä säätöä. Ja edelleenkään lähtölistoissa ei ole mulle seuraa eikä kaima kivelälle omaansa, vaikka ne sano et ne on asian korjanneet. No, ehkä ne ei oo vaan jaksanu päivittää tota listaa netissä. Mutta varmaan siitä kaimastakin tuntuu kivalta kattella ku seura on vaihtunu... Ei näin...

Mulla meinaa mennä meiän katin kanssa hermo. Se herättää aina "ihanaan" aikaan aamuisin ja sitten se pitää omia serenaadejaan iltasin. Ja äskenkin kun yritin jotain kuntopiirin tapasta tossa harrastaa, nii eikös se tunkenu päälle ja alle ja sivulle kiehnäämään. Ei silläkään kyllä oo kaikki hissit iha ylös asti meneviä... Tokkopa tietää ees olevansa kissa enään. Tyhmä se on. Nytkin nuolee tyhjää ruokakuppia tossa... Voi raukkaa

Nyt vois mennä nukkuun kerrankin järkevään aikaan. Toivottavasti huomenna ei satais, taidan olla sokerista...

Jaahas

Aika pitkä aika on siitä, ku viimeks kirjottelin tännekkin. Syykin löytyy ehkä, mutta siitä en jaksa selittää. No, enpä usko että kukaan on mun torinoita kaipaillutkaan, ei sen puoleen.

On siis ollu kaikenmoista hässäkkää meneillään, pientä ja vähän isompaakin. Sain tossa lakin toukokuun lopulla ja juhlat jäi kokkolan turistireissun takia. No jonkinmoiset juhlat siinä kuiteski ehti heittää, koska lakki ja miljoona onnittelua tuli. Sitä seuraavana viikonloppuna juhlistin sitte lätsää  kavereiden kanssa. Ja hyvät hodarit oli muutes siinä yhessä kojussa!

Joo-o. Aloitin työtkin tuossa toukokuun puolessa välissä. Nyt siis dataan klo 8-16 melki joka arkipäivä. Jee... No ei pidä valittaa, jotkut joutuu kunnalle kitkeen rikkaruohoja vesisateeseen, ku ei muuta työtä saa. Se vasta surullista on. Töissä onkin nyt tullu taas vähän matkusteltua. Tänään olin espoossa perehdytys päivässä (pilkkimiseks meni, mutta rahaa siitäkin sai) ja huomenna on matka nääsvilleen postittaan 1300 asukaskyselyä. Nam. Ne ei jaksa ite sitä hommaa siellä vissiin tehä. Kaikilla on hurja kiire, Sanni ehtii... Ei se mitään, mummoakin voi käydä kotimatkalla kurkkaas. En valita.

Lauantaina ois Jukola. Ja kunto on... No, aika pee jaska. Ei voi mitään, näillä mennään mitä on. Ainaki meillä on hauska joukkue jos ei muuta! Hilla on vanhin joukkueesta ja Emmuli nuorin :) Eiköhän meille ihan hauskaa tuu. Ku parhaamme tehään nii eiköhän se riitä.

On siis tuo lenkkeily jääny vähä vähiin lähiaikoina. A) ei oo jaksanu B) ei oo kiinnostanu C) on tärkeämpiäkin asioita D) en keksi enää...

Mutta. Eiköhän se ala tässä pikkuhiljaa taas maistumaan. Vaikka lenkille lähtö onkin kovan työn alla aina joka kerta, mutta aina se on kuitenkin sen työn arvosta. Tänäänkin olo oli mitä mainioin! Paitsi lenkin ekat 25min joidenka aikana meinasin jo heittää pyyhkeen kehään, koska olo oli aivan lahna. Tuli viime vuoden venlat mieleen. Ai kauhia... Mutta sitten kun aloin veteleen hiukkasen vetoja (niiku käsky kävi), nii jo tokalla vedolla meno oli mahtavaa! (ainaki tuuli kovaa jos ei vauhti ollu kovaa...) Toivottavasti Lauantaina olis samanlainen fiilis...!

Oon muuten kierrelly tässä hiukkasen pääsykokeissakin. Ensiksi toukokuussa oli Jyväskylän OKL kirjallinen koe. Ei vissii menny ihan nappiin, sillä en päässy jatkoon. En Jyväskylään, enkä Hämeenlinnaan vaan.... Savonlinnaan. Oi voi. Ja sinnekkin ihan nipin napin, sain pisteen enemmän kuin se raja oli. Ei oo siis samalta viivalta kolahtanu mun päähän... No ei se mitään, ens viikon tiistaina on siis reissu S-linnaan tiedossa.

Tän viikon maanantaina ja tiistaina oli sitten Vierumäen liikunnanohjaaja-testit. Maanantaina oli jos minkämoista liikuntatestiä luistelusta cooperiin. Pääsin jatkoon tiistaille psykologisiin testeihin. Tulin siihen tulokseen, ettei ne vissiin halua sinne ketään kellä ei ole "alakohtaista työkokemusta" ku ne sitä nii hemmetisti ihmetteli mun osalta ainaki. No ihan sama. Tai sit ne totes vaan, et oon hullu! :D No, tuloksia odotellessa...

Joo-o. Tarinaa pukkaa. En jaksa lukea läpi, olkoot.

yksijapuolivuotta

Oon tässä vähän miettiny näitä mun puuhia nykyisin. Mun päivä alkaa sillä, että herään puol 8 ku toi yks herää töihin. Sitten laitan silmät uudelleen kiinni, kunnes herään kymmenen aikaan. Sinä aikana näen aivan kummallisia unia. Tänäänkin juoksin karkuun äitini isää kun se jahtas mua autolla...??? Tommosten unien jälkeen tuntuu omituiselta herätä oikeaan maailmaan, mutta meen kuitenkin aamupalalle alakertaan ja luen pari ruotsinkielistä sanomalehtee siinä samalla (no, luen ainaki otsikot ja katon kuvat...). Sitten palaan takaisin tänne yläkertaan ja aloitan "lukemaan" pääsykoekirjaa. Mutta niinkuin tänäänkin, luin ehkä 10 sivua ja aloin tekemään jotain ihan muuta. Ei vaan innosta. Sitten menen syömään ja sitten jumin taas vähän aikaa ja sit meen ehkä lenkille jos jaksaa.

Tulin siis siihen tulokseen, että ei tässä touhussa oo oikein mitään järkee. Pikkusisko tossa valitti sunnuntaina, että "sä et oo koskaan enää kotona". En ookkaan, kun en jaksa. Oon juminu siellä ihan tarpeeks, vaihtelun vuoks pitää jumia jossain muualla. Ehkä tää mun elämä ryhdistäytyy, sitten ku meen töihin jossain toukokuun puolessa välissä.

Muutes. Sunnuntaina olin pummailemassa Silja-rasteilla. Tai no, ei se juoksukaa mitää herkkua ollu. Laskeskelin tässä, että pummia tuli se 8 minuuttia... Mutta ei se mitään. Jos lauantaina ei sit enää pummailis. Oli ihan kiva nähä kavereitakin. Vaikka tuntuu, että takin värinvaihto on karkoittanut osan niistä jotenkin mystisesti. Tai sitten musta vaan tuntuu siltä. Tai sitten mä oon vaan eristäytyny kaikista, se ei ois kauheen uus asia.

Äiti ja Eero rakentaa mökkiä ens kesänä. Ja ne just osti sinne kahvinkeittimen. Joo-o, eihän se mitään. Nyt niillä on jo kahvinkeitin ennen ku mökistä on edes perustukset valmiina. Äiti vaan totes puhelimessa että "nyt meillä on sitten 2 kahvinkeitintä sun ylppäreihin". Ihan ku iskällä ei ois ollu kahvinkeitintä siihen tarkotukseen? No, ehkä se on sitten väärän värinen mokkamasteri. En mä oikeesti aina pysy äitin ajatusten perässä. Kauheesti se ressaa nytkin siitä mun juhlamekosta, vaikka juhlii on vielä kuukaus ainaki. En vaan jaksa nyt alkaa sitä ompeleen. Ehtii sen sitte pääsykokeittenki jälkeen. Ihme stressaaja. No okei, ehkä se pitäis ens viikol alotella...

Blondi tuli taloon

... tai ainakin melkein. Kanarianlintu pikemminkin. Tehtiin siis eilen Hillan kanssa semmonen värinpoisto-sessio, että peppi pitkätossusta kävisin hyvin. No ei ne nyt niin pahat sentäs oo. Onneks. En ees viitti leikkiä millään värillä vielä, kun kyllä tällä päällä ehkä kehtaa ihmisten ilmoilla just ja just esiintyä. Ehkä pitää ottaa tiomilaan pipo mukaan kuitenkin varmuuden vuoks ;) Pahimmassa tapauksessa voi sit vaikka juostakin pipo päässä jos jotakin mun hiuskuontalo kovasti alkaa häiritsemään :D Mut sehä olis hyvä hämäyskeino metässä ku kaikki kilpasiskot kuolis nauruun, pitää ilmeisesti harkita asiaa vielä... Mutta hopea shamppoo ja hoitoaine taitaa silti olla mun parhaimmat kaverit vähän aikaa.

Tänään ois tarkotus mennä juokseen yökuppia orimattilaan. Jos saatais Hillan kanssa sama rata, nii voitais mennä kimpassa. Mä en niin tykkää pimeestä ja yhessä ois muutenki kivempi alotella tän kauden yösuunnistelut. Mutta sitä ennen pitäis jaksaa pakkailla kamppeet viikonlopun reissua varten. Ja noi lukemisetkin on jääny aika pahasti väliin. Ei tästä näytä tulevan nyt kyllä yhtään mitään. Nyt lukemaan

Kevät ja kisat tuli

Eipä oo ollu kauheesti "aikaa" kirjotella näin lomalla ollessa. Ei oo vaan jaksanu, mutta nyt sit vois kirjottaa vähän pitemmältä aikaväliltä kunnon setin.

Alotetaan vaikka Ruotsin leiristä. Jopas oli telakkaleiri. En oo kyllä koskaan ollu leirillä, jolla olis nii moni ollu kipeenä. Ite olin jo vähän kipeenä ennen leirille lähtöä, mutta ajattelin et se menis nopeesti ohi. No viikonlopun kisat meni leffoja kattellessa strandvillanissa ja maanantaina pääs vihdoin reenaamaan, sykkeetki oli kyllä sen oloset mutta eipä se mitään. Polveen sattu vähän ilkeesti, joten loppuleirin reenit meni sit kait buranan avulla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että se pieni vitutus mikä mun sisällä asui alkuleirin ajan, kasvo aika hemmetin isoks leirin kuluessa. Enkä ollu ainoo, Hillalla nyt oli vielä pahempi. Oikee kunnon kuume. Onneks se oksennustauti mitä siellä oli flunssan lisäks liikkeellä ei kuitenkaan levinny siellä kauheesti. Ois voinu olla kyllä vessat aika kovassa käytössä jos se ois levinny. 

No sen leirin jälkeen oli vielä nuhaa ja yskää sen verran, että taas kisakauden alotus sai siirtyä viikolla eteenpäin. No ei se mitään, viimeviikonloppuna se vihdoin alko ja ihan hyvin kanssa. Tästä on hyvä jatkaa :)

Tiomilassa meillä on ihan kiva joukkue. Kun tehdään kunnon kisakampaukset ja tsempataan kovasti nii eihä siitä voi tulla muutaku hyvä! ;) Eli seuraavaks on suunta sinne. 

Mutta ei puhuta siitä sen enempää. Huomenna ois edessä pikku kampaamo-leikit tyttöjen kanssa. Katotaa jos mulla on enää hiuksia ollenkaan päässä sen jälkeen ku ne myrkyt on päähän laitettu. Toivon kuitenki kovasti että olis, muuten voi tulla itku ja pipo on päässä kesä helteelläkin. Eli tää piiloblondina oleminen toivottavasti loppuu huomenna. Olis ihanaa jos tää hiuskuontalo ei kuitenkaan muuttuis porkkanan väriseks. No, huomenna se nähdään.

Viime tiistaina julkaistiin pääsykoekirja, josta oon saanu tähän mennessä luettua vaan ekan osan. Pitäis vähän tsempata kyl nytten. Ajattelin alottaa kunnon lukemisen huomenna. Ehkä se onnistuu, tai sitten ei. Eiköhän.

Tänää pitää käydä vielä hakemassa Siiri Pekolan talleilta, ku se tulee viron-leiriltä. Eli puoleenyöhön pitäis jaksaa pysyä hereillä. Ehkä vois kattoo jonkun leffan sit, ku en usko että tosta lukemisestakaa on niin hyötyä jos ei jaksa keskittyä. 

Ohi on

Kirjotukset on ohi. Ihanaa. Nyt voi sit tehä pari viikkoo ihan jotain muuta :) Ja voi vitsi, vaik pelkäsin matikan kirjotuksia et pääsenkö ees läpi nii mähän sain omien laskujen mukaan noin 20 pistettä! mitääää! Vähänkö kiva juttu :) Ja sit yhessä tehtävässä en tienny yhtää et mitä siin pitää tehä nii sitte joku oli joskus sanonu et jos et muuta osaa, nii derivoi. No mäpä derivoin sit iha vitsillä vaan ja arvatkaapa mitä? Siinä piti derivoida :D Repesin aika pahasti ku kattelin oikeita tuloksia... Ei siis ollu iha turha vinkki ;)

Nyt ku äiti jäi lomalle, nii musta on tullu äitin kunto-ohjaaja ja vapaa-ajan viihdyttäjä. Äsken käytin sitä sauvakävelemässä ja huomenna me mennää shoppailemaan ja tiistaina vesijuoksemaan... :) No mikäs siinä, ihan kivahan se näin joskus on. 

Katottiin eilen 8 päivää ensi-iltaan leffa. Se oli ihan ok, tai ne kolme ihme kummitushemmoa oli kyllä parhaan :D Kyllä meiän leuat loksahti auki ku se selvis että ne on jotain kuolleita :D Mutta hauska juttuhan se oli vaan.

Lentävä kalakukko

Jippii, se hakunilan kymppi meniki odotettua paremmin. Tai siis kun luulin, että olisin väsähtänyt matkalle ja maalissa vähintään läähättäny ku pieni sika, mutta päinvastoin! Maalissa olo oli mitä mainioin, eli ois pitäny uskaltaa pistää lisää pökköä pesään. Ja 45 minuuttiakin alittui, 44.26 oli aika. Ens maanantaina voi siis 9km testijuoksussa juosta kovempaa pelkäämättä nuukahtamista :) jees!

Mutta kaikkea hyvää seuraa aina jotain huonoa. Yli viikko sitten perjantaina kolautin kuntopiirissä polveni johonki rautatankoon, mutta ei se haitannu silloin yhtään. Sitten nyt tuon kympin jälkeen en edes voinu verkata normaalisti ku sattu nii vietävästi ja siinähä meni sitte jalat muutenkin jumiin polvea varoessa. Ja voi itku ku se mustelma on niin minimaalinen! Miten se voikaan olla näin kipeä yli viikon jälkeen? Kyl mä oon sit hyvä kolautteleen :P Kävin tänää hiihtelees Hilperon kanssa vajaa 1,5h ja ei se oikein mukavalta tuntunu. Varsinki ku latukonekaa ei ollu vielä käyny! Mikäs siinä hangessa hiihdellessä :P Noh, jos menis huomenna vesijuokseen ja antas ton polven parantua, nii pääsis ruottiin reenaileen sit normaalisti.

Tänää ois vielä kovan tsemppauksen aika kirjotuksiin. Toivottavasti ne kiltit sensorit ois laittanu kokeisiin sellasia juttuja, mitä mä osaan :) sit jäis hyvä mieli. Joku sellanen tehtävä mihin sais paljon tekstiä ja tietoa :D heh... Ja perjantain matikan kokeessa saa sit luvan olla paljon integrointi tehtäviä! Muuten tulee itku. No ei vaa, ehkä siellä sais olla muitakin helppoja tehtäviä. Ja mielellää sellasia mitä muut ei sit tajuu :D Aina voi toivoo...

Tällä viikolla pitäis tulla seura-asut, jippii! Sit tuntuu oikeesti, et on vaihtanu seuraa . Ku ei mulla oo ku vaa toi buffi... Mut koht on koko setti ;)

Nyt vois alkaa vähä selaileen terveystietoo taas vaihteeks. Mut jonkun pitäis tulla ottaan toi jättimäinen karkkipussi multa pois. Mä syön ihan liikaa ja sit tulee vaa paha olo. Ei pitäis koskaa mennä nälkäsenä karkki-ostoksille...

8 Oscaria

Käytiin tyttöjen kaa kattoon eilen Slumdog millionaire. Oli just hyvä leffa! Vaik vähä alussa epäilyttiki, ku ei niistä oscarin saaneista leffoista kaikki nyt hyviä oo. Mut toi oli! Se oli omalla tavallaan niin surullinen ja kauhea tarina, mutta onneks siinä oli onnellinen loppu, muuten ois tullu itku. Meinas kyllä tulla muutenkin, mut onnistuin pidättään kyyneliä. Tommonen leffa vaan pistää miettimään aikalailla tätä maailmaa. Ku me valitetaan täällä "rikkaissa" maissa jostain koulusta tai muusta turhasta verrattuna noidenki ihmisten ongelmiin. Meiän "ongelmat" ei ees oo ongelmia! On se kyllä ihana asia asua Suomessa, vaikka nyt tulikin heti paha omatunto niitä muita kohtaan ketkä kärsii... Mutta silti.

Noi hyyppärit lähti raksa messuille äsken. Mäkin varmasti olisin menossa, jos oisin ollu ilmottautumatta av-leiripäivään... Ja nyt pitäs sit jaksaa juosta hakunilan 10km maantiellä reippahasti. Ja mullahan onkin niin nopee olo tänään... jees

Eilen oli enkun kirjotukset. Oli välillä vähä vaikee keskittyä ja varsinki ku se yks teksti siitä jostai bioinvasionista meni iha ohi! Siis voi hitto vie. Tajusin vasta ku olin sitä jo yrittäny tajuta suhteellisen kauan aikaa, että mistä siinä ees puhuttiin! Ei tommoset oo yhtää kivoja, miks niitä pitää ylppäreihin änkee. Ja ainettaki kirjotin yli 2h! Mitääää?! Ekan tunnin aikana arvoin, että mistä alan kirjottaa, ku kaikki oli iha tyhmiä aiheita. Noh, ihan sama. Tiistaina saa tulokset, niitä ootellessa...

Mutta nyt pitäs ehkä mennä pakkaileen kamppeita kasaan ja sitte suunnata Vantaalle. Jippii... Ihan hypin ilosta...

Kasa papereita

Miten mun pöydälle onnistuu kerääntyyn aina hirmusesti kaikkea ihme settiä. Nytki se on täynnä jotain papereita, missä ehkä puolessa lukee jotain "tosi" tärkeetä... Ja kirjojakin löytyy vinopino. Noh, jos jotain positiivista ettii tästä, niin tällä kertaa lattia näkyy :D Ku yleensä se just on semmosen hyvän vaatevuoren alla homehtumassa.

Ihan epistä ku jotkut pääsee etelään. Toi ykski lähtee huomenna Italiaan reenaileen. Joo kyllä mullekkin kelpais! Ois nii ihana päästä jonnekki missä ei ois lunta. Ku lumen pitäis tulla siinä marraskuussa ja lähtee maaliskuun alussa pois. Mutta ei, lunta satelee joka päivä vähäse aina lisää. Kohtahan pitäis kisakausiki avata! Pitääks sillonki hangessa kahlata? Toivottavasti ei.

Kävin tänää koululla enkun "kertaus" tunnilla, ja paskat. Opettajille (tai siis opettajalle...) pitäis vissii opettaa, mitä kertaus tunnilla tarkotetaa. Mun mielestä siel vois jaella hyviä vinkkejä ja kertailla jotai kielioppi juttui, mut ei. Tehtävä moniste etee ja kauheella tahdilla ois pitäny alkaa siihe jotain rustaamaan. Kaikenlisäks en tajunnu niistä mitään. En oikein ymmärtäny koko tunnin tarkotusta. Tai ehkä sen tarkotus oli saada meiät tajuamaan, ettei me mitään osata. Kuka nyt jotain politiikka-aiheisia sanojakaa jaksaa opetella, tai en ainakaan mä! 

No, ainakin näin kavereita taas, se oli oikein mukavaa. Se on niin hassua ku kaikki on erakoitunu kotiinsa lukemaan, niin sit ku näkee ihmisiä taas nii kauhee pulputus vaan kuuluu kun kaikki puhuu yhtä aikaa :D Mutta tajuttiin tässä just, että tää vuos ei oo ollu mikään niin kiva. Oikein mukava ope tapettii kirveellä ystävänpäivänä, kaveri hirtti ittensä autotalliin ja Jatan kissa lopetettiin. Mitäköhän vielä tulee tapahtumaan? Toivottavasti tossa oli kaikki, en haluu enempää... Kirjotin tänään Vihusen adressiin nimeni koulussa. Meinasin kirjottaa super-sanni (ku se sano mua siks), mutta en kuitenkaan viittiny. Jos olisin ees kerran sillekin asiallinen... Mukava heppu se kyllä oli! Harmi...

No, nyt pitää mennä nukkuun et jaksaa huomenna kirjottaa taas.

Turhauttaa

Mua ei oikein jaksais innostaa kirjotukset. Terveystieto on ainut, mitä oon nyt lueskellu ees jotenkin. Eilen avasin ekan kerran matikan kirjat, mutta ei oo mitään kiinnostusta laskee. Aikas perseestä. Sit kuiteski vaa ketuttaa ens viikon perjantaina ku saa sen paperin käteen. Mä oon kyllä tyhmä ja säälittävä.

Oon tässä nyt sitten katellu vähän noita opiskelupaikkoja. A-suunnitelma on jyväskylään luokanopettajaks, B on Vierumäelle liikunnanohjaajaks (amk) ja C on liikunnanohjaaja koulutuksen jälkeen liikunnan opettajaks jyväskylään. Hoijoi. Vierumäelle nyt pitäis päästä, sen varaan on kaikki jääny. Mutta voi vitsi kuinka voi ärsyttää ku ei tiedä missä sitä majailee syksyllä. Ärrrr!

Oli muutes äikän kirjotukset tossa eilen ja kirjotin Facebookin tarpeellisuudesta. Joo-o tosi hieno aihe, mut en oikein jaksanu alkaa ajattelemaan mitään kauheen syvällisiä asioita kilpaurheilijan uran lopun jutuista nii tää oli sit helppo. Kattoo sit kuinka huonot pisteet sieltä tulee, en jaksa nyt ajatella sitä.

Miks pitää sataa lunta vieläkin? Eiks ois nyt jo hyvä aika kevään alulle? Mä ainakin haluaisin mennä pikkuhiljaa juoksemaan jonnekki muuallekin ku tielle. No tietysti sitä vois mennä vaikka minne hankeen ja pikkupoluille juokseen, mutta mä haluun kesän tänne ja nopeesti! Turkissa oli nii kiva juosta metässä...

Mä en oikein jaksa ajatella mitään positiivisesti nyt. Joten valivalivali.

Mielikuvituksellista

Peesissä tullaan... Aloin sit iteki jotain kirjottelemaa, ku se voi olla ihan hauskaakin (ehkä). Kai se syy tän blogin alottamiseen on kuitenkin omien ajatusten purkaminen jollain tasolla.

Ehkä pitäis kertoo tässä vaiheessa jotain repäsevää itestäni, mut en oikein keksi mitää sellasta. Tyttö, 18v, suunnistan, abi 2009. Siinä pähkinänkuoressa.

Blogin nimellä ei ole mitään filosofisia merkityksiä, omistan vaan tollasen pipon, missä lukee väärä peesi. Mulla on siis näin hurja mielikuvitus...

Tulin sunnuntaina Turkista Kebab-leiriltä ja hauskaa oli! Maastot oli just hienoja, paitsi se missä oli radan varrelle onnistuttu saamaan kaikki maholliset mäet mukaan... Se oli vaan ylös-alas-ylös-alas- voi perkele, vieläki ylös! Olin vähän kuollut. No ei se mitään, ei ne mäet haitannu muutakun kiivetessä :D Kaikki muut siis oli kivoja maastoja, kunpa Suomessaki olis semmosia. 

Turkissa on muutes älyttömän hyvä palvelu, hyvä ku ehtii lautasen tyhjäks syömään, ku ne jo tulee sitä hakemaan poies! Pari kertaa piti sanoo, et kyl mä vielä syön :) Se on kyllä hauskaa reissata, mutta on se kyllä aina kiva kuiteski tulla kotii. Varsinki ku Turkish Airlines laskeutu nyt turvallisesti Helsinki-Vantaan lentokentälle, toisin ku Amsterdamissa. Voin myöntää, että vähäsen jänskätti koneessa... Onneks ei käyny kuinkaan :)

Nyt ku päivän lumisade on loppunu, vois raahautua lenkille raittiiseen ilmaan. Muutenki päätä alko särkeen ku pikkusisko alko laulaan kaverinsa kanssa Singstaria. Oih miten kaunista ja herkkää... Nyt äkkiä ulos täältä!